EKSKURSIO KOLMÅRDENIN ELÄINTARHAAN RUOTSIIN

Arctos järjesti lokakuussa 2018 ekskursion Kolmårdenin eläintarhaan naapurimaahamme Ruotsiin. Matkustimme Helsingistä pikkubussilla Turkuun, jossa bussimme lastattiin ruotsinlaivaan. Laiva saapui varhain lauantaiaamuna Tukholman satamaan, mistä jatkoimme suoraan Kolmårdeniin. 

Kolmårdenissa meitä oli vastassa eläintarhan eläinlääkäri Torsten Möller, joka kertoi meille ensin työstään eläintarhassa, näytti meille klinikkatiloja ja sen jälkeen lähti kierrättämään meitä ympäri eläintarhaa. Eläintarha ei tainnut olla sinä päivänä auki normaalille yleisölle, koska saimme kierrellä ihan rauhassa. Eläimet olivat hyvin näkyvillä, kenties juuri rauhallisuuden ja ihmismäärän vähyyden vuoksi. Heti alussa pääsimme todistamaan karhujen aamupainia.


Kolmårdenissa on paljon suuria yhteisaitauksia, joissa oleskelee monia eri eläinlajeja. Tästä heräsikin paljon mielenkiintoista keskustelua, sillä järjestelyllä on niin hyvät kuin huonot puolensa. Mitä tehdään, jos aitauksesta pitää saada yksittäinen eläin kiinni? Ratkaisu on eri lajeille opetetut erilaiset kutsuäänet, joiden avulla eläimiä voidaan tarvittaessa erotella. Yhteisaitauksissa eri lajien edustajat liikkuivat enimmäkseen omissa ryhmissä omilla alueillaan. Uusia eläimiä tuotaessa aitaukseen saattaa syntyä konflikteja, mutta ajan myötä arvojärjestys muotoutuu ja eläimet oppivat pitämään toisiinsa sopivaa hajurakoa. Aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Torsten kertoi, että kerran eräs liian rohkea ja varomaton antilooppiuros joutui sarvikuonon tappamaksi.


Eläintarhassa oli intiannorsuja, joista kuulimme paljon mielenkiintoisia tarinoita. Yksi norsuista on aikanaan lahjoitettu Ruotsin kuninkaalle. Eläintarhan norsujen riesana ovat olleet tuberkuloositartunnat. Pääsimme myös norsutalon takatiloihin katsomaan kahden viikon ikäisen isosarvikuonon poikasta. Uuden tulokkaan saapuminen oli suuri voitto sarvikuonojen suojelulle. Pikkutyyppi oli niin suloinen! Se katseli meitä uteliaana ja veti hirveitä spurtteja, joihin sen mammakin välillä liittyi mukaan. Norsutalon yhteydessä oli nelivarvasmangustien aitaus, jonka ulko-osassa oli aina yksi pitämässä vahtia vihollisten varalta.



Apinatalossa näimme simpansseja ja gorilloja. Gorillauros ei pitänyt meistä yhtään ja mekasti pelottavasti paiskoen keppejä meitä erottavaa suojalasia päin. Simpanssit olivat rauhallisempia nauttien hedelmätarjoiluistaan. Eläintarhan delfinaariossa istuimme katsomoon ihailemaan sulavalinjaisten delfiinien uiskentelua ja keskustelimme delfiinien kouluttamisesta sekä delfinaarioihin liittyvistä eettisistä ongelmista. Pääsimme myös ihailemaan eläintarhan isoja kissapetoja, jotka olivat rennosti esillä, vaikka liikuimmekin keskellä päivää. Tämä kertoo minusta paljon hyvää eläinten hyvinvoinnista Kolmårdenissa.




Hyljealtaan yhteydessä pääsimme takatiloihin näkemään, kuinka hylkeiden kanssa harjoitellaan verinäytteen ottoa kosketuskepin ja kalapalkkion avulla. Onhan siinä oma jännitysmomenttinsa, kun pistää neulalla valtavaa terävähampaista uroshyljettä. Oli hienoa nähdä, että tällaista positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa eläinten kouluttamista käytetään myös eläintarhaeläinten kanssa helpottamaan käsittelyä ja toimenpiteitä.


Kolmårdenin reissu oli kaikin puolin todella onnistunut niin järjestelyiden kuin ohjelmankin osalta. Opimme kaikki hirmuisesti uutta eläintarhasta: sen historiasta, toiminnasta ja eläimistä. Torsten oli aivan mahtava opas, hän kertoi todella avoimesti kaikesta ja vastasi hyvin kysymyksiimme. Kolmårdeniin menen mielelläni uudestaankin!



Teksti ja kuvat: Inka Luhtala

Kommentit

Suositut tekstit