Lintutietoutta lintuillasta!

Linnut: nuo mystiset, eksoottiset höyhenpallot, joiden klinikkakäynnit mielletään usein eläinlääkärin painajaiseksi. Seuraavassa blogitekstissä kartoitetaan asioita, joita eläinlääkärin olisi hyvä tietää linnuista kliinistä työtä ajatellen. Blogiteksti perustuu Villieläinkerho Arctos:in lintuillan antiin, jonne asiantuntijat Sanna-Mari Hautaniemi ja Jonne Stenroth Lemmikkilinnut Kaijuli Ry:stä saapuivat luennoimaan lintujen käsittelystä ja hoitamisesta. Sanna-Marin sanoja lainaten voi kiteyttää, että papukaijojen käsittely ei ole “rakettitiedettä” mutta eläinlääkärin on hyvä tiedostaa lintujen nisäkäspotilaista poikkeava anatomia. 

Papukaijan käsittely

Lintuja käsiteltäessä on huomioitava niiden hento rakenne. Papukaijoilla ei ole palleaa, joten niiden rintakehää ei saa puristaa. Rintakehän vapaa liike on papukaijoille elintärkeää. Ylänokka on niveltynyt kalloon, mutta sen yläreuna ei ole kiinni kallossa. Ylänokkaan ei siis saa koskaan kohdistaa painetta. Lintu voi jopa kuolla käsittelytilanteen aiheuttamaan stressiin, joten kiinnipitotilanteessa pitää olla nopea ja varmaotteinen. Kaasuanestesia on linnuilla turvallisempaa kuin suonen sisäinen nukutus. Linnut myös heräävät nopeammin kaasuanestesiasta. 

 

Usein omistaja osaa käsitellä lintuaan parhaiten, joten omistajan apu kannattaa ottaa vastaan hoitotilanteessa. Jos lintu täytyy pitää aloillaan, voi sen asettaa seisomaan pöydälle samalla kiinni pitäen niskasta niin, että toinen käsi laitetaan kaulan ympärille. Niskasta kiinnipitävän käden peukalo ja etusormi asettuvat oikeaoppisesti kaulan tyveen alanokan alle. Alanokka on tukevasti kiinni kallossa, joten ote on turvallinen linnun kannalta. Lintu ei myöskään pääse puremaan käsittelijäänsä oikeaoppisesta otteesta. Tarvittaessa linnun voi kääriä pyyhkeeseen, niin että siivet pysyvät “kasassa” lintua vasten. Klinikoilta löytyy usein myös pistosuojattuja hanskoja, joita kannattaa hyödyntää. Huomaa kuitenkin, että mitä enemmän lintua käsittelee, sitä suuremmaksi stressi kasvaa ja kuoleman mahdollisuus suurenee. On siis tärkeää suunnitella huolellisesti jokainen vaihe ennen toimimista.   

Yleistä papukaijoista

Lintuillan alussa kerrattiin millaisia lintupotilaita eläinlääkäri yleisimmin klinikalla kohtaa. Yleisimmät lintupotilaat ovat keskikokoisia ja isoja papukaijoja. Esimerkiksi kaikki blogitekstin kuvissa esiintyvät papukaijat luetaan keskikokoisiin tai isoihin papukaijoihin. Pieniä suoranokkia ja papukaijoja tuodaan näytille harvemmin, sillä ne ovat halvempia ja omistajille helpommin korvattavissa kuin hoidettavissa. Suomessa pidetään myös lemmikkipetolintuja, joista osa saattaa olla laittomia. Petolinnun laillisuus lemmikkinä vaatii papereiden lisäksi sen, että lintu on sterilisoitu.

Papukaijojen keski-ikä vaihtelee 10-80 vuoden välillä. Vastaanotolle saapuvasta papukaijasta voi siis potentiaalisesti tulla pitkäaikainen asiakas. Papukaijalajeja löytyy Suomesta lemmikkeinä noin 80 eri lajia. Suomenkieliset lajinimet vaihtuvat vähän väliä, joten yhdellä lajilla voi olla jopa kolme eri kutsumanimeä. Lintuillan asiantuntijat kehottivatkin eläinlääkäreitä opettelemaan potilaan latinankielisen lajinimen.

Useat lemmikkipapukaijojen terveysongelmat johtuvat pito-olosuhteista ja tästä syystä eläinlääkärin on hyvä tiedostaa tärkeimmät elementit papukaijan hyvinvoinnille.

 

Papukaijan pito

Papukaijalle tulee tarjota riittävän iso häkki, jossa se mahtuu levittelemään siipiään. Pienempien lintujen tulee myös kyetä pyrähtelemään häkissä. Lentäminen on luonnon lentokykyisille linnuille elinehto ja papukaijoille tulee tarjota mahdollisuus lentää häkin ulkopuolella, jos lentäminen häkissä ei ole mahdollista. Lentäminen vaatii valtavasti energiaa, joten kotioloissa varsinkin isot papukaijat kävelevät mieluiten paikasta toiseen. Jotkut omistajat haluavat rajoittaa linnun lentämistä joko estääkseen tapaturmia tai helpottaakseen kesyttämistä. Lentosulkien leikkaaminen onkin yleistä muun muassa Amerikassa, mutta Suomessa se on lintuharrastajien keskuudessa harvinaista. Lintuillan asiantuntijat suosittelivat lentosulkien leikkuuta vain ääritapauksissa. Lentokyky tuo turvaa linnuille ja sen menettäminen voi vaikuttaa negatiivisesti linnun henkiseen hyvinvointiin. Lintu uusii sulkansa pari kertaa vuodessa, joten lentokyvyn vieminen sulkia leikkaamalla ei ole lopullista. 

Häkin tulee olla valmistettu turvallisesta materiaalista. Esimerkiksi sinkkiverkko on vaarallinen materiaali, sillä papukaijat kiipeilevät mielellään häkin seiniä pitkin, jolloin raskasmetalleihin kuuluva sinkki kertyy linnun elimistöön. Häkin pinnavälin tulee olla riittävän pieni, ettei lintu saa päätään pinnojen väliin, mutta toisaalta riittävän suuri, ettei lintu jää jaloistaan kiinni. Häkistä tulee löytyä orsia, joilla lintu voi istua. Paras orsimateriaali on luonnonpuu. Orsipuut saisivat mieluiten olla eri paksuisia, jotta linnun kynnet kuluvat luonnollisesti ja vältytään kynsien ylikasvulta.

Linnulle tulee myös tarjota mahdollisuus kylpemiseen, jotta sen iho ja sulkapuku pysyvät kunnossa. Säännöllinen, jopa päivittäinen kylvetys vähentää linnun hilseilyä. Lintua voi myös suihkutella suihkupullolla. Sulkapuvun sukiminen kylvyn jälkeen tarjoaa linnulle mieleistä tekemistä, jolloin voidaan vähentää älykkäiden eläinten turhautumista

Sosiaalisina eläiminä papukaijat hakevat vuorovaikutusta ympäristöstään. Ideaalitilanteessa linnulla on seuranaan lajitoveri, jonka kanssa kommunikoida. Eri lajit kommunikoivat eri tavalla ja eri mantereelta kotoisin olevat lajit eivät välttämättä ymmärrä toisiaan ollenkaan. Papukaijat ovat yksiavioisia ja pyrkivät muodostamaan parisuhteen vuorovaikutuksessa olevan olennon kanssa. Kotieläiminä elävien papukaijojen homoparit eivät ole tavaton ilmiö vastakkaisen sukupuolen edustajien puuttuessa.  Lajitoverien puutteessa papukaija pyrkii ottamaan kontaktia muihin sitä ympäröiviin eläimiin, kuten ihmiseen. Näin ollen yksinäinen lintu saattaa pitää omistajaa jopa puolisonaan.

Ruokinta

  

Papukaijojen ruokavalion tulisi olla mahdollisimman monipuolinen. Eläinkaupoissa on myynnissä eri lajeille soveltuvia siemen- ja pähkinäsekoituksia, pellettejä ja ravintolisiä. Papukaijoille voi tarjota myös tuoreruokaa eli marjoja, hedelmiä ja kasviksia, mutta ylenpalttista sokerin määrää tulisi välttää. Papukaijojen uteliaisuusuuden hyödyntäminen on ovela keino opettaa lintua syömään vähäsokerisia ja terveellisiä kasviksia, sillä ne ovat äärettömän kiinnostuneita ihmisten syömästä ruuasta.

Varsinkin pesivälle linnulle kannattaa tarjota valkuaisaineita esimerkiksi keitetyn kananmunan muodossa, sillä munien tuottaminen vie paljon energiaa. Monet papukaijat kuten kakarikit (Cyanoramphus) ovat hyönteissyöjiä.

Pääsääntöisesti papukaijat ovat hyvin nirsoja ja tuhlaavia syöjiä. Omistajasta saattaakin tuntua, että enemmän ruokaa päätyy lattialle kuin papukaijan kupuun

(papukaijojen “etuvatsa”). Tästä huolimatta linnun ruokamäärää ei saa rajoittaa siinä toivossa, että ruokaa päätyisi vähemmän lattialle. Hiekka on tärkeää suoranokkien (peipot yms) ruokavalossa, mutta papukaijoilla se voi tukkia suoliston.  

Nokan ja kynsien ongelmat

  

Yleisimpiä nokan ongelmia ovat nokan liikakasvu sekä vinoon kasvu. Liikakasvu voi johtua useasta eri syystä, joita ovat muun muassa nokan riittämätön käyttö, kasvuviat, sisätaudit tai fyysiset traumat. Nokan vinoon kasvuun johtavia syitä ovat muun muassa toispuolinen ruokinta, esimerkiksi poikasen ruokkiminen lusikalla.

Usein nokan kasvuongelmia ei ratkota yhden eläinlääkärikäynnin aikana, sillä nokkaa voi lyhentää yhdellä käynnillä vain sen verran, että nokan kärjestä alkaa vuotaa kirkasta nestettä. Neste indikoi verisuonten läheisyyttä. Verisuonet vetäytyvät pikkuhiljaa muokatusta kärjestä, jolloin nokan muokkaamista voi jatkaa seuraavalla käyntikerralla. Ylipitkän nokan lyhennys luonnollisiin mittoihin voi vaatia useita kuukausia. Hoitovaihtoehtoina ovat esimerkiksi nokan lyhentäminen koirien kynsileikkurilla tai dremellillä. Nokkaa voi myös viilata luonnolliseen muotoon.

    

Nokan tapaan myös kynnet saattavat kasvaa liian pitkiksi. Tämä johtaa linnuilla jalkojen virheasentoihin, jolloin orrella istuminen on hankalaa. Pitkät kynnet myös katkeavat helposti ja voivat aiheuttaa linnulle vaaratilanteita kynsien tarttuessa häkiin tai muuhun ympäristöön. Kynsien kulumista voidaan edesauttaa luonnon puusta valmistetuilla orsilla. Pedikyyriorret kuluttavat hyvin kynsiä mutta ne saattavat kuluttaa liikaa jalkapohjia. Lentävillä linnuilla on havaittu vähiten kynsien ongelmia sillä lentoonlähtö ja laskeutuminen kuluttavat kynsiä huomattavasti. 

 

Sulkapuvun ongelmat

Lintujen sulkapuvulla on yllättävän monta tärkeää tehtävää. Sulat mahdollistavat muun muassa linnuille ominaisen käytöksen eli lentämisen. Karvojen tapaan höyhenet toimivat myös lämmöneristeenä. Hyväkuntoinen sulkapuku viestii terveydestä mahdollisille parittelukumppaneille. Näitten syitten takia lintu käyttää valtavasti aikaa sulkapukunsa huoltamiseen.

 

Nyppimisen tunnistaa linnusta paljaina, höyhenettöminä ihoalueina. Nyppimisongelmissa on tärkeää tunnistaa nyppimisen syyt. Jos lintu nyppii itse itseään, puuttuu höyheniä alueelta joihin lintu ylettää eli kaikkialta muualta paitsi pään alueelta. Jotkut linnut tykkäävät mieluiten katkoa sulkansa, jolloin lintu jättää hennot untuvat paikalleen. Lintutoverin nyppimän linnun tunnistaa siitä, että höyheniä puuttuu usein pään alueelta.

Toista lintua nyppivälle linnulle kannattaa etsiä sopivampi pari, sillä ihmisen on vaikea puuttua lintujen keskenäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Linnun itsensä nyppiminen voi johtua psyykkisistä tekijöistä, kuten turhautumisesta, tai fysiologisista tekijöistä, kuten loisista, iho-ongelmista tai puutostiloista. Vaikka nyppimisen syy selviäisi ja lintu on hoidettu asianmukaisesti, jää nypitty alue usein paljaaksi. Tällöin linnun sulka- tai höyhentupet ovat vaurioituneet eikä alue kasva enää umpeen. Linnun olojen ollessa hyvät, ongelma on vain kosmeettinen. 

 

Linnuilla esiintyy myös parantumatonta viruksen aiheuttamaa sairautta nimeltä höyhenmätä. Sitä tulee epäillä, jos linnun höyhenet ja kynnet alkavat kasvaa tyvestä huonosti. Tauti etenee hitaasti ja se on erittäin tarttuva. Höyhenmätää sairastavan linnun tulisi olla koko lopun elämänsä karanteenissa ja omistajan tulisi vaihtaa vaatteet ja desinfioida kädet ennen toiseen lintuun koskemista. Sairautta ei onneksi juurikaan tavata Suomessa. 

 

Oksentaminen

  

On hyvä tiedostaa, että monista muista eläimistä poiketen oksentaminen on linnuille luontaista käyttäytymistä. Naaraslinnut ruokkivat poikasiaan ja kumppaniaan oksentamalla niiden suuhun. Oksentaminen on myös tärkeää parisuhteen vahvistamisessa, joten kotioloissa ihmiskumppani saattaa kokea sulkaisen kumppaninsa ällöttävän rakkauden osoituksen ja tulkita sen sairaudeksi.

Niin sanotun terveen, tarkoituksenmukaisen oksentamisen tunnistaa siitä, että pään ja kaulan liike on pumppaavaa ja pää on ylöspäin. Tuotos on ehyt, puhdas paketti. Sairaan linnun oksentaessa pää on alaspäin, oksennus tapahtuu nopeasti ja tuotos on epämääräisen näköistä. Lisäksi lintu ravistaa päätään oksentamisen lopuksi, jolloin oksennusta päätyy usein linnun poskiin ja kylkiin. Lintu saattaa myös vaikuttaa apaattiselta. Tarkoitukseton oksentelu saattaa johtua sairaudesta tai stressistä, jolloin sen syy kannattaa selvittää. 

 

Uloste

  

Lintujen ulosteen ulkomuoto vaihtelee paljon linnun ravinnon mukaan. Tuoreruokaa syövän linnun uloste on usein vetisempää kuin kiinteämpää ruokaa syövän. Linnun stressatessa uloste saattaa hetkellisesti muuttua vetisemmäksi. Usein omistaja huomaa muutoksen ulosteen koostumuksessa. Tällöin on hyvä miettiä, onko linnun ympäristössä tai ruokavaliossa tapahtunut muutosta. Kuten muilla eläimillä, veri ei kuulu terveen linnun ulosteeseen. 

 

Käytösongelmat

Luonnossa papukaija käyttää aikansa ruuan etsimiseen, sulkapuvun huoltamiseen ja sosialisoimiseen. Tekemisen puutteessa papukaijat tylsistyvät helposti, varsinkin jos ruokaa on liian helposti tarjolla. Tylsistyminen ilmenee käytösongelmina kuten aggressiivisuutena, huutamisena ja nyppimisenä. Linnuille on hyvä tarjota ruoka tai ainakin herkut erilaisista aktivointileluista, jolloin lintu joutuu tekemään töitä ruuan eteen. Aktivointileluja on hyvä vaihtaa vähän väliä sillä lintu oppii nopeasti jutun juonen. Koirien leluja voi myös käyttää, mutta ne ovat usein liian helppoja papukaijoille. Linnut rakastavat repiä ja tuhota asioita nokallaan, joten vessapaperirullan hylsyyn tuhoaminen herkkujen toivossa on helppo ja halpa tapa tarjota aivopähkinöitä siipiveikoille. Huomaa, että rullan tulee olla sellaista pahvia mikä ei hajoa vedessä. 

Aggressiivinen käytös voi liittyä myös pesimiskäyttäytymiseen, jolloin sen korjaaminen vaatii pesimiseen puuttumista, kuten mahdollisten pesäkolojen tukkimista ja linnun huomion siirtämistä muualle. Erityisesti ihmisiin kiintyneillä linnuilla voi esiintyä peräänhuutoa. Käytös on verrattavissa koirien eroahdistukseen ja sitä voidaan lievittää virikkeillä, lajitoverilla tai käytöskouluttajan avulla. 

 

Linnun käytösongelmat ovat usein monimutkaisia ja moniselitteisiä eikä niitä pysty korjaamaan käden käänteessä. Käytösongelmaisten lintujen omistajat kannattaa ohjata ottamaan yhteyttä muihin harrastajiin ja eläintenkouluttajiin. Esimerkiksi toinen lintuillan puhujista: Jonne Stenroth on kokenut eläinkouluttaja. Vertaistuki ja muiden kokemukset ovat omistajille tärkeitä ja arvokkaita resursseja painiessa linnun käytösongelmien kanssa. 

 

Munintaongelmat

  

Liika muniminen on hyvin yleistä pienemmillä linnuilla, kuten undulaateilla ja neitokakadulla. Luonnossa lintu munii, kun olosuhteet ovat poikasten hoidon kannalta otolliset. Kotioloissa olot ovat otolliset ympäri vuoden mikä innostaa monet naaraat munimaan ahkerasti.

Yksin elävät naaraat kykenevät munimaan ilman koirasta.

Muniminen kuormittaa kuitenkin valtavasti naaraiden elimistöä ja lisäksi aiheuttaa aggressiivisuuttaa talouden muissa lintuasukeissa. Perimiskäytöstä voidaan hillitä eväämällä pesimismateriaali ja tukkimalla mahdolliset pesäkolot. Jo munitut munat kannattaa jättää linnuille hoidettavaksi, sillä naaras munii hävitetyn munan tilalle aina uuden. Ei-toivotut munat kannattaa abortoida, eli ravistella huolellisesti, jotta keltuainen ja valkuainen sekoittuvat. Munat voi myös tyhjentää, mutta emot usein tallovat tyhjät rikki ja tekevät uuden tilalle. Kaupoissa myydään myös muovisia keinomunia, mutta helpoin ja halvin ratkaisu ovat linnun itse tekemät munat. 

Linnuilla naaraat ovat aina jatkuvasti valmiita paritteluun, joten pesimiseen vaikuttaa koiraiden kiiman ajankohta. Valon lisääntyvä määrä laukaisee koiraille kiiman. Linnuille on mahdollista asettaa ehkäisyimplantti. Se tulee rintalihaksen tai reisilihaksen alle niin ettei lintu saa sitä itse revittyä pois. Implanttia asennettaessa on hyvä kertoa omistajalle implanttien olevan tällä hetkellä liiankin tehokkaita, sillä implantin poisto ei välttämättä tuo linnulle enää lisääntymiskykyä takaisin.  

Linnun lopettaminen

  

Valitettavasti jokainen elävä olento tulee joskus tiensä päähän. Käytöshäiriöiden yleisyydestä johtuen, saattaa eläinlääkärin vastaanotolle kuitenkin päätyä terveitä lintuja, joita omistaja ei koe kykenevänsä hoitamaan. Näissä tapauksissa on hyvä muistaa, että Lemmikkilinnut Kaijuli Ry tarjoaa sijoitusringiksi kutsuttua toimintaa. Sijoitusringin kautta voi tarjota jopa ongelmalinnuille osaavan kodin asiantuntevan harrastajan luota. Jos eläinlääkäri kokee, ettei linnun lopettamiseen ole fyysistä syytä, kannattaa omistajalle kertoa Kaijuleiden toiminnasta.

 

Take home message

Kunnioita papukaijan nokkaa. Ne ovat vikkeliä ja purevat varmasti. 

Omistaja tuntee lintunsa parhaiten. 

Ole nöyrä ja kysy apua tarvittaessa, et millään voi tietää ja osata kaikkea. 

Ole avoin uusille kokemuksille, kuten lintupotilaille.  

Etsi tietoa ja konsultoi tarvittaessa kokeneempaa eläinlääkäriä. 

Hätätilanteessa kaikki on plussaa! 

 

Lintuihin erikoistuneita ammattilaisia Suomessa

  

Delfine Laniesse  

Johanna Raulio 

Gisle Sjöberg 

Jonne Stenroth, eläintenhoitaja ja käytöskouluttaja 

 

Kirjallisuutta

  

The Merck veterinary manual 

Avianmedicine.net 

Handbook of avian medicine (ohut, ei kattava) 

Avian medicine of surgery in practice 

Manual of parrot behavior  

 

Teksti ja kuvat: Henna Petroff