NOVA MSc Course: Nordic Zoo, Wildlife and Conservation Medicine

Kumpi voittaa - kandi vai kameli?

Norjassa järjestettävä Nordic Zoo, Wildlife and Conservation Medicine – kurssi on NOVA/BOVA Nordplus Networkin järjestämä villieläinkurssi. Sitä on nyt järjestetty muutaman vuoden ajan, ja Norjan lisäksi se on pidetty myös Tanskassa. Kurssin pitäjä,
John Debenham, on australialainen eläinlääkäri, joka tällä hetkellä työskentelee Norjassa, ja muun muassa opettaa Norjan eläinlääketieteellisessä koulussa. Lisäksi hän toimii pienen Tangen dyrepark – eläintarhan eläinlääkärinä. Kurssi pidettiinkin pääasiassa Tangenissa ihan eläintarhan kupeessa. Kurssille osallistui eläinlääketieteen ja biologian opiskelijoita sekä jo valmistuneita eläinlääkäreitä. Osallistujia tuli Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Saksasta, Espanjasta, Thaimaasta, Puolasta ja jopa USA:sta.

Seepran korvatulppina toimi tällä kertaa luovasti vessapaperi

Kurssilla meille tulivat luennoimaan villieläinlääketieteen ja eläintarhaeläinlääketieteen suurimmat gurut. Ensimmäisenä päivänä, tiistai, Morten Tryland luennoi meille poronhoidosta ja eläinlääkärin roolista siinä. Lisäksi hän käsitteli poronlihan elintarviketurvallisuutta sekä eläinlääkärin haasteita porojen hoidossa. Porojen jälkeen pohdittiin rabieksen merkitystä arktisella alueella sekä jyrsijöiden välittämiä zoonooseja.

Kamelin anestesian monitorointia 

Toisena päivänä Jon Martin Arnemo luennoi meille villieläinten anestesiasta. Arnemo on villieläinlääkäreiden keskuudessa suositun Handbook of Wildlife Chemical Immobilization – kirjan toinen kirjoittaja, ja kurssilaisina saimme ostaa sen uunituoreen painoksen edullisempaan hintaan. Arnemon luennoilla korostettiin hyvin paljon, että villi- ja eläintarhaeläinten hoito ja anestesia ovat täysin eri asia. Siksi tällä kurssilla ”wildlife medicine” ja ”zoological medicine” onkin selkeästi erotettuja aihekokonaisuuksia.

Iltapäivällä avasimme patologian harjoituksessa eläintarhassa kuolleita eläimiä ja yritimme löytää syytä niiden kuolemalle. Avattavana olivat muun muassa vallabi, emu, vuohi, riikinkukko ja lammas. Kaikille ei tietenkään löytynyt tarkkaa kuolinsyytä mutta patologian lisäksi tuli kerrattua myös eri lajien anatomiaa.

Kööpenhaminan eläintarhan eläinlääkäri Mads Bertelsen

Torstaina meille tulivat luennoimaan eläintarhaeläinlääkärit ja omien alojensa gurut Mads Bertelsen ja Rolf-Arne Ølberg. Koko aamupäivän käsittelimme eläintarhaeläinten anestesiaa (lääkkeet, välineet, anestesiavalvonta jne.). Myöhemmin suunnittelimme anestesiaprotokollan eläintarhan kahdelle kamelille sekä seepralle sorkkien ja kavioiden hoitoa varten. Toimenpiteen aikana eri ryhmät vastasivat anestesiavalvonnasta, eläimen pitelystä sekä välineistä ja tarvikkeista huolehtimisesta. Kamelien ja seepran nukutus toteutettiin suunnitelmamme mukaisesti (eläinlääkärit itse annostelivat lääkkeet ja ampuivat nukutusnuolet). Yksi kurssilaisista, joka on opiskellut kengittämistä, hoiti sorkat ja kaviot. Nukutus sujui pääasiassa hyvin, tosin toinen kameleista sai kramppeja ketamiinista johtuen. Seeprakin alkoi heräillä (ja ehti nousta ylös) kesken kaviohoidon, joten se jouduttiin rauhoittamaan uudestaan (mikä kesti vähän pidempään…). Seuraavana päivänä jatkoimme luentoja anestesiakomplikaatioista. Aamun sateisen sään jälkeen harjoittelimme nukutusnuolten ampumista puhallusputkella ja nukutusnuoliaseella, nukutusnuolten kokoamista sekä etäisyyksien arvioimista.

Nukutusnuolien ampumisharjoituksia

Sunnuntaina ajoimme Ruotsiin Nordens Arkin eläintarhaan. Pääsimme tutustumaan eläintarhan luonnonsuojelutoimintaan. Nordens Arkissa kasvatetaan Ruotsissa harvinaisia perhoslajeja (muun muassa isoapollo), kovakuoriaisia (capricorn beetle) sekä lintuja (muun muassa muuttohaukka ja valkoselkätikka). Esimerkiksi muuttohaukan lisäännyttäminen ja luontoonpalautus ovat onnistuneet niin hyvin, että luontoonpalautusohjelmaa ei pian enää tarvita. Takatilojen näkemisen lisäksi saimme kuulla luentoja Nordens Arkin (ja muiden eläintarhojen) luonnonsuojeluprojekteista. Nukuimme yön hotellissa, ja seuraavana päivänä luentojen sekä eläintarhassa kiertelyn jälkeen lähdimme takaisin kohti Tangenia. Loppuviikon luentoaiheita olivat villisiat ja afrikkalainen sikarutto (luennoitsijana Jonas Malmsten), Norjan villieläinten sairaudet, villieläinten tutkiminen ja näytteenotto, chronic wasting disease hirvieläimillä (luennoitsijana Jørn Våge), villieläinten virussairaudet sekä muut merkittävät patogeenit (luennoitsijana Carlos das Neves).

Seepran kavion huoltoa

Ennen kurssia meidät oli jaettu neljään ryhmään: Arctic, Boreal, Forest ja Marine. Esitehtävänä ryhmien oli tehtävä videoesitys nimensä aiheesta. Kurssin aikana ryhmät suunnittelivat jostain keskeisestä pohjoismaiden villieläinten terveysongelmasta tutkimuksen, johon hakisivat rahoitusta. Nämä ”rahoitushakemukset” esitettiin kurssin lopussa, ja niistä äänestettiin vakuuttavin, luovin ja toteutettavin tutkimuskohde. Ryhmien valitsemia tutkimuskohteita olivat muun muassa tularemia ja trikinelloosi. Tutkimushankkeiden lisäksi kilpailimme parhaasta luontovalokuvasta tai – videosta. Alussa kukin ryhmä sai riistakameran ja viikkojen aikana vaihtelimme sen paikkaa mielenkiintoisten eläinkuvien toivossa. Kuviin tallentui erilaisia lintuja, oravia, useampi metsäkauris, mäyrä, maatiaiskissa ja ihmisiä. Kurssin lopussa kukin ryhmä keräsi viisi parasta otostaan, joista äänestettiin paras kuva, paras kokonaisuus sekä luovuus.

Lampaiden ja vuohien varpaat kuntoon!

Jokainen ryhmä sai ensimmäisinä päivinä myös oman todellisen casen eläintarhan joistain eläimistä. Kurssin aikana meidän tuli tarkastella näitä potilaita, haastatella eläintenhoitajia sekä suunnitella, miten haluaisimme edelleen tutkia ja lopulta ratkaista ongelman. Omalla ryhmälläni oli mufloni-villilammaslauma, jonka tänä vuonna syntyneet yksilöt olivat tavallista pienikokoisempia. Keräsimme ja tutkimme mufloneiden ulostetta, ja lopulta annoimme niille loishäädön ja hoidimme samalla sorkat. Muflonilaumalla oli jo useamman vuoden ajan ollut loisongelmia, joten tulevaisuudessa ne myös todennäköisesti siirretään uuteen aitaukseen. Muiden ryhmien tapauksia olivat huonosti hengittävä kilpikonna; villisorsa, jolla oli massa kaulassa; minisikoja, joilla oli liian pitkät torahampaat; liian suureksi kasvanut vuohilauma, joka ei tule mahtumaan talvitiloihin. Minisioille tehtiin ja toteutettiin anestesiasuunnitelma torahampaiden katkaisua ja sorkkahoitoa varten, vuohilauman vanha pukki kastroitiin (mahdollisimman steriilisti tietenkin) ja nuorempia pukkeja poistetaan myöhemmin. Tosin sorsaa, jolla oli massa kaulassa (kuulemma melkein puolet sorsan omasta koosta), ei koskaan löydetty…

Vaikka aikataulumme oli melko tiivis, eivät Tangenissa vietetyt kaksi viikkoa olleet vain luentoja ja käytännön harjoittelua. Asuimme isossa majatalossa, jossa valmistimme itse omat ruokamme ja huolehdimme tilojen siisteydestä. Joka päivälle jaettiin illallisvuorot, ja vuorossa olevat suunnittelivat ja valmistivat muille maistuvaa ruokaa. Kommelluksilta ei vältytty, sillä yhtenä iltana kova myrsky aiheutti sähkökatkoksen. Vaikka sähköt palasivatkin vielä saman illan aikana, hajosi talon vesipumppu. Olimme melkein vuorokauden ilman juoksevaa vettä mutta onneksi eläintarhan puolella oli toimivat vessat. Ryhmän yhteishenki oli todella hyvä eikä kahden vessan (ja suihkun) jakaminen 25 hengen kesken ollut ongelma. Viimeisenä iltana tehtiin hieman isompi illallinen ja juhlittiin kurssin päättymistä latinotanssien merkeissä.

Tangenin villieläinkurssi oli ikimuistoinen ja erittäin opettavainen kokemus. Luennot olivat todella kiinnostavia ja luennoitsijat ihan huippuja. Kurssilla pääsi myös tekemään paljon käytännön harjoittelua, mikä ainakin minulla vahvisti halua työskennellä villi- ja eläintarhaeläinten parissa myös tulevaisuudessa. Kaikki osallistujat, luennoitsijat ja eläintarhan työntekijät olivat todella mukavia ja koko ryhmällä oli loistava yhteishenki. Suosittelen ehdottomasti kaikkia vähänkin villieläimistä kiinnostuneita osallistumaan kurssille. Siellä pääsee oppimaan todella paljon niin teoriaa kuin käytäntöäkin, sekä tutustumaan samoista aiheista kiinnostuneisiin ihmisiin. Villieläin- ja eläintarhaeläinlääketieteestä kiinnostuneille verkostoituminen onkin erittäin tärkeää tulevaa uraa ajatellen!

Henna Nuorti