Harjoittelu Australian villieläinsairaalassa 2.12.-20.12.2019

Harjoittelu Australian villieläinsairaalassa 2.12.-20.12.2019

Vietin joulukuussa kolme viikkoa Australia Zoo:n yhteydessä toimivassa Wildlife Warriors-villieläinsairaalassa opiskelijaharjoittelussa. Sairaala ottaa vuodessa noin 10 kotimaista tai ulkomaalaista viimeisen vuoden eläinlääketieteen opiskelijaa 1-4 viikon pituisiin harjoitteluihin sairaalan puolelle, yksi kerrallaan. Hakuprosessi pitää aloittaa hyvissä ajoin, sillä taisin itse laittaa hakemuksen jo nelosvuoden keväällä, mutta sain paikan vasta kuudennen vuoden syksylle. Mitään haastattelua tai muuta ei tarvitse käydä läpi, vaan hakemus on kirjallinen. Pisimmillään villieläinsairaalaan pääsee neljäksi viikoksi, mutta tällöin tarvitaan erityistodistus omalta yliopistolta. Kolme viikkoa oli itselleni juuri sopiva aika, sillä huomasin, että kolmannella viikolla päivät alkoivat jo toistaa itseään. Menin harjoitteluun sairaalalle vasta kandikesän jälkeen, joten olin jo päässyt tekemään jonkin verran praktiikkaa ennestään.

                                        https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Koala_-_Werribee_Open_Range_Zoo_-_Melbourne_-_Australia_2019.jpg

                                        https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Echidna,_Australia_Zoo_(3341155278).jpg

Wildlife Warriors-villieläinsairaala hoitaa vuosittain jopa 10 000 eläintä. Näistä suurin osa taitaa olla lopetettavia lintuja. Toinen suuri ryhmä ovat tietysti Australian pussieläimet, kuten koalat, opossumit sekä erilaiset kengurut. Lisäksi erilaisia käärmeitä ja (meri)kilpikonnia hoidettiin lähes päivittäin. Opiskelijan rooli sairaalalla on hyvin samanlainen kuin meillä Viikissä yliopistollisella eläinsairaalalla eli melkein kaikessa saa olla mukana ja monia perusjuttuja saa harjoitella oman osaamistason mukaisesti. Sairaalassa työskentelyn lisäksi opiskelijan tulee tehdä kolmen viikon pituisen harjoittelun aikana kolme esseetehtävää sekä kolme keissitehtävää, mitkä eläinsairaalan eläinlääkärit ovat suunnitelleet. Näitä tehtäviä pystyi kirjoittelemaan työpäivien hiljaisina hetkinä, joita ei tosin oman harjoittelun aikana juuri ollut.

Tyypillinen aamu aloitettiin suorittamalla hoitajien kanssa aamujärjestelyjä sekä purkamalla yön aikana tullutta potilasruuhkaa eläinlääkärin kanssa. Pienet siipirikkoiset linnut pääsääntöisesti lopetettiin ja opiskelijana sainkin harjoitella paljon toimenpiteeseen kuuluvia iv-pistoksia. Linnut nukutettiin inhalaatioanestesialla ja lopetusaine annosteltiin jugularikseen tai siiven brachial laskimoon, vesilinnuilla usein jalan laskimoon. Lopetettavia pieniä nisäkkäitä sai kanyloida häntäsuoneen, koalia ranteeseen ja vesilintuja jalkoihin.  Myös pistokset sydämeen erilaisille erikoisemille eläimille tulivat tutuksi. 

Surullinen totuus onkin, että iso osa eläimistä joudutaan lopettamaan. Siihen on hyvä varautua, mikäli harjoittelua harkitsee omalle kohdalle! Itselle tämä käytäntö oli jopa helpottava. On kurjempaa työskennellä maissa missä lopettaminen ei ole hyväksyttävää erilaisista eettisistä syistä ja joutuu katselemaan eläinten kärsimystä. Lopetetut eläimet menivät joko erilaisiin tutkimusprojekteihin, tai ne hävitettiin. Opiskelijat saivat avata kaikki haluamansa eläimet, mikäli aikaa ja intoa riitti. Osa lajeista , kuten koalat,  piti aina avata ja myös tätä sai opiskelijana tehdä itsenäisesti, kunhan pyysi lopuksi jonkun eläinlääkäreistä vilkaisemaan löydökset. Henkilökohtaisia kohokohtia olivat erityisesti muutaman valtavan merikilpikonnan avaus.

By Orin Zebest - https://www.flickr.com/photos/orinrobertjohn/151053921, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=33834422

Erilaisten pienten ja suurten eläinten röntgenkuvaus tuli tutuksi, sillä suurin osa eläimistä röntgenkuvattiin erilaisten murtumien ja muiden ongelmien paikallistamiseksi. Merikilpikonnilla oli paljon ”floater”-syndroomaa, missä niille kertyy vapaata kaasua ruumiinonteloon. Kaasun kertymisen seurauksena ne eivät enää pysty sukeltamaan normaalisti ja huuhtoutuvat rannoille. Kaasua voi kertyä esimerkiksi ruoansulatuskanavan ongelmien (vierasesineet valitettavan yleisiä), parasiitti-infektioiden tai keuhkovaurioiden seurauksena. Harjoitteluni aikana sairaalalla oli hoidossa useita merikilpikonnia, joista valtaosa valitettavasti menehtyi erilaisten tukosten seurauksena. Kerran yritimme pelastaa yhden merikilpikonnan poistamalla mahalaukussa olevan tukoksen tähystyksessä, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Avauksessa löytyi kilpikonnan ohutsuolesta sekä paksusuolesta kaksi kalastussiimaa, mitkä olivat aiheuttaneet laajaa kudosärsytystä ruuansulatuskanavassa.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli hyvin antoisa ja kaikkien kulujen arvoinen kokemus! Sairaala ei siis pyydä mitään rahaa harjoittelusta, mutta eivät myöskään tarjoa esimerkiksi majoitusta tai muita etuja. Australia Zoo ottaa paljon vapaaehtoisia eläintarhan puolelle työskentelemään (lähinnä aitausten siivoamista ymmärtääkseni), joten alueella on jonkin verran majoittajia (Airbnb), jotka majoittavat eläintarhan vapaaehtoisia eri pituisiksi pätkiksi. Itse asustelin ihanan eläkeläispariskunnan kanssa, ja pyöräilin sairaalalle joka päivä heidän lainaamallaan pyörällä. Taisin maksaa noin 875 e kolmesta viikosta, sisältäen herkulliset illalliset ja pakatun lounaan! Kaiken lisäksi isäntäpariskuntani kuljetti minua avuliaasti autolla bussi- tai junapysäkeille, joilta pääsin viikonloppuisin kätevästi rannikolle nauttimaan Australian paratiisirannoista.

                                                         https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Australia_Zoo_Entrance-1_(17967728740).jpg


Teksti: Paula Ahola Kuvat: Wikimedia Commons